Lokakuussa poika esitti toivomuksen piposta, perulaismallisesta. Ostin langat ja aloitin. Tuli virhe, purin ja jotenkin into hävisi ja pipo siirtyi jäähyllle.
 - Hei, milloin teet sen pipon, olisi tarvetta. Eilen otin sen jäähyltä ja päätin tehdä sen valmiiksi. No, neuloin ja purin ja neuloin. Kun lopulta sain valmiiksi, tuntui kuin olisin tehnyt kaksi pipoa. Ei ollut ohjetta vai yritin omalla ohjeella söheltää.
Jälki ei ole siistiä, olen hyvin vähän tehnyt kirjoneuletta. Poika tykkää ja sehän on tärkeintä.
Hänelle ei kelpaa enää yksiväriset lapaset ja pipot ja sukat.
Voi  kauhistus!! Osaa nuo lapset olla vaativia. Mukavaa toisaalta, että äidin tekemät kelpaa!!!!!


Arvonta suoritetaan ensi vuonna!